Isänpäivän ikävä

6.11.2020

Minulla on ikävä ukkia, sanoi videopuhelussa toisella puolen Suomea asuva pojantytär 3-vuotta. Ikävä on haikea tunne, joka kertoo kaipauksesta, että läheinen olisi lähempänä tai läsnä tai olemassa.

Isyys tai ukkius on asia, jonka äärellä miehet herkistyvät. Lapsen rakkaus on syvää, välitöntä, aitoa ja läsnäolevaa. Se koskettaa ja saa jähmettyneetkin tunteet liikkeelle. Eräs tuttavani kertoi, että vakavan masennuksen aikana ainutta ilon tunnetta hänelle toivat lastenlapset. He toivat ukille uskoa tulevaisuuteen ja merkityksellisyyden tunteen.

Suomalaiset miehet, varsinkin vähän vanhemmat, kärsivät muiden maiden miehiä enemmän aleksityymisistä piirteistä. Aleksitymia tarkoittaa vaikeutta tai kyvyttömyyttä tunnistaa tai kuvata omia tunteitaan tai erottaa niitä ruumiillisista tuntemuksista. Tunteille on vaikea löytää sanoja, ja niitä voidaan peilata tapahtumien yksityiskohtaisena kuvauksena tai ruumiillisina tuntemuksina. Aleksitymia voi olla ominaisuus tai yhteydessä esimerkiksi masennukseen tai pitkittyneeseen psyykkiseen traumaan kuten  perheväkivaltaan. Sota on altistanut miehiä aleksitymiaan jopa kolmanteen polveen saakka. Tähänkin aikaan liittyvä vuorovaikutustyhjiö altistaa aleksitymialle. Miehillä tunteiden ilmaisemattomuuteen saattaa liittyä myös opittua roolimallia ja häpeää, pelkoa ja arvottomuutta. Miehen itku on heikkouden merkki ja siksi hävettävää; jos ilmaisen tunteeni, niin joku suuttuu; minulla ei ole oikeutta tuntea tunteita tai ilmaista niitä; en saa tuntea kiukkua, vihaa tai kateutta.

Turvalliseen isään liitetään aikuisuus, läsnäolo, rakkaus ja luotettavuus. Jos isä ei pysty antamaan lapselleen näitä asioita tarpeeksi tai ei ole isää, niin varaisänä tai isän tukena voi olla ukki, eno, setä, naapuri tai joku muu turvallinen ihminen sukupuolesta riippumatta. Palanen isän roolista voi olla heille suuri ilon aihe. Tärkeintä on, että lapsi ei joudu olemaan vuorovaikutustyhjiössä. Ilman riittävää vuorovaikutusta ei voi peilata tunteita ja saada palautetta. Hymyyn on hyvä vastata, itku on hyvä pyyhkiä ja samalla lohduttaa, yhdessä on hyvä nauraa, hyvä on kysyä ja kuunnella myös pettymykset ja kiukut ja hyvä on ottaa syliin ja halata. Jos kukaan ei ole ottamassa tunteita vastaan, ne voivat pahimmillaan kääntyä laiminlyönniksi tai väkivallaksi itseä tai muita kohtaan.

Oma isäni kuoli ollessani 12-vuotias, ja veli oli 9-vuotias. Isän kuolema oli suuri trauma ja siitä jäi isän ikävä. Ikävääni liittyi vihaa kuolemaa kohtaan. Isänpäivää kuitenkin vietettiin. Teimme veljeni kanssa isänpäiväkortit molemmille Kalle-ukeille, jotka kuuluivat elämäämme aikuisuuteen asti. Teimme ukeille myös kakut ja ostimme lahjat. Tärkein arjen isähahmo oli tädin mies Rauno, joka osallistui elämäämme arjessa ja juhlassa läpi vuosikymmenien. Hän ansaitsee varaisän roolista suuren kiitoksen. Isää korvasivat myös äiti, tädit ja naapurit. Tiivis yhteisö ympärillä oli pelastus! Siihen aikaan varhain kuolleista tai muuten poissaolevista isistä puhuttiin vähän lasten kanssa. Ikävän tunteita ei purettu tai näytetty avoimesti. Isät jäivät elämään mieliimme traumaattisina hahmoina, ja heihin liittyvät muistot ja tunteet pompahtavat vahvasti esille eläkeiän kynnyksellä.

Nyt isänpäivän vieraiksemme on tulossa keskimmäisen pojan perhe, johon kuuluu pojanpoika 2-vuotta! Miesten suunta on muuttunut tunteita kohti, ja se on hyvä asia.

Tunteet ja niiden ilmaiseminen tekee elämästä elävän ja koskettavan. Tunteiden eteen kannattaa tehdä töitä. Vihan, pelon tai kateuden tunteen käsitteleminen voi avata uusia mahdollisuuksia ja vapauttaa voimia. Mahdollisuus jakaa kaikenlaiset lapsuuden muistot realisoi tätä hetkeä ja auttaa antamaan anteeksi tai muistamaan hyvät hetket. Paras isänpäivän lahja on spontaani rakkauden osoitus.

Minulla on ikävä sinua ukki! Niin minullakin sinua!”

Kohmanniemen ilta-aurinko 7.11.20

Leave a comment