“Ja nyt menee ihan hyvin”

Mä oon Reka. Ikää mulla on about 40-vee ja mulla on yksi tyttö. Nyt se asuu jossain pohjoisessa äitinsä kanssa. Mä oon nähny sen muutama vuosi sitten hätäseltään Kemissä, kun vastaava sossu järkkäsi tapaamisen. Tytöllä on ollu vaikeuksia, lastensuojelut ja sijoitukset, kuten mullakin. On se kokeillu päihteitäkin ja vetänyt kovaakin kamaa välillä. Mutta onneks se on päässy jaloilleen. Se on hyvä, ettei se ole sortunu rötöksiin kuten mä. Pari kertaa oon ollu vankilassa, muttei onneks pahempaa kun muutama murtokeikka. Pakko oli saada rahaa, kun paino niin kovat velat päälle. Ne on kovia noi jätkät ja naisetkin noissa piireissä. Henki on halpa.

Mitäs tässä, kuntosalille oon lähdössä. Kun punttia nostaa, niin saa purettua energiaa. Pystyy  keskittymään yhteen asiaan. Lihakset on hyvässä kunnossa ja haukat pullistuu vielä. Jalatkin on kuin Kippari Kallella. Elämä on laiffia tätä nykyä. Mutta huomenna voi olla toisin. Mä en oikein kestä pettymyksiä. Ne vie niin mennessään. Pari olutta ja se on siinä.

Joskus mä haaveilin rekkakuskin hommista. Mutta koulu jäi kesken ja kaveriporukat vei. Ulkomailla tuli oltua muutama vuosi ja tehtyä hanttihommia hengen pitimiksi. Tyttö syntyi siinä välissä, muttei parisuhde kantanut. Tuli riitaisa ero ja selvittelyt sossujen kanssa. Taisi siinä poliisikin käydä.

Tää isänpäivä tuo mieleen lapsuuden ja isän. Ei siinä ollu paljon hurraamista siinä lapsuudessa eikä isässäkään. Tappoi piruparka itsensä, kun olin vasta 9-vee. Oli se kova juttu. Traumaksi sitä kai sanotaan. Miten se nyt tuli mieleen? Tyttö voi ehkä soittaa, jos hyvin käy. Kyllä se välillä soittaa ja mä sille. Mun elämä on tällaista. Ja nyt menee ihan hyvin.

PS: Teksti on syksyllä aloittamaltani erittäin mielenkiintoiselta ja voimaannuttavalta Soisalon kansalaisopiston Luovan kirjoittamisen -kurssilta. Kirjoittamani tarina sopii mielestäni blogiteemoihin, joten tässä se on luettavana.

Blogiterveisin 4.12.22 Tarja Saharinen

Joulua kohti mennään itsenäisyyspäivän kynnyksellä!

Leave a comment