Läheiset ihmiset ovat kantava voima!

15.8.22 lämpimänä elokuun iltana

En ole aikoihin kirjoittanut mitään. Kevät ja kohta kesä ovat menneet. Olen joutunut kohtaamaan ja pohtimaan elämän peruskysymyksiä oman äidin huhtikuisen kuoleman takia. En ole saanut oikein mitään luovaa aikaiseksi. Ajatukset ja toimintakyky ovat hidastuneet. Suru, apatia ja normaali arki menevät limittäin ja lomittain. Muistot, tunteet, kuvitelmat ja tosiasiat sekoittuvat mielessä ja niitä on tarkasteltava puhumalla, valokuvista ja kirjoittamalla.

Äitini eli sisältörikkaan joskin myös traumaattisen elämän. Sukupolvien ketjut linkittyivät hänen ja samalla minun elämääni. Suuret yhteiskunnalliset asiat sotineen, lamoineen, teollisen yhteiskunnan murroksineen ja maaseutumaisen elämän muutoksineen näkyivät elämässämme. Sota-aikaa en ole elänyt, mutta se eli äidin lapsuuden muistoissa. Asettuminen vanhanaikaiseen, monisukupolviseen maataloon emännäksi ei ollut helppo tehtävä osin jo kaupungistuneelle nuorelle naiselle. Asiaa ei auttanut puolison eli isäni sairastuminen eikä tämän äkillinen ja varhainen kuolema.

Sisulla ja kovalla työn teolla äiti selvisi hengissä ja vei perhettä eteen päin. Pärjäämistä helpotti äidin sosiaalinen luonne, joka oli sekä perittyä että lapsuuden ympäristön muokkaamaa. Hänen suurin tukensa miltei koko elämän ajan oli oma sisar, jonka kuolemaa äiti suri syvästi.

Äitini oli verkostoituja, joka oli aidosti kiinnostunut läheisten ja tuttujen elämäntapahtumista ja kuulumisista. Hän muisti syntymäpäivät ja nimipäivät. Hän tutustui helposti ihmisiin vielä vanhanakin. Ystävät, lapset puolisoineen sekä lapsenlapset ja monet muut jäivät kaipaamaan käyntejä hänen luonaan, välillä kipakoitakin keskusteluja hänen kanssaan, puheluita ja ytimekkäitä tekstiviestejä. Vaikea on muistaa, että en voi soittaa äidille tai käydä hänen luonaan. Puhelin ei soi eikä äiti kysy kuulumisia. Kuka muistaa minut samalla tavalla? Äiti toimi viestijänä monenlaisissa asioissa. Mistä nyt tiedän enää mitään?

Miten hienoa on, jos joku on kiinnostunut juuri minun kuulumisistani ja tekemisistäni. Se kantaa monen vaikeuden yli ja jaettu ilo on tosiaankin moninkertainen ilo. Jokainen tarvitsee tällaisia ihmisiä ja jokainen voi olla tällainen ihminen. Läheiset ihmiset ovat erityisen tärkeitä lasten ja nuorten turvalliselle elämälle ja kehitykselle. Kaiken tohinan keskellä kannattaa pysähtyä läheisten ihmisten äärelle, että he pysyvät läheisinä sekä pysähtyä ihmisten äärelle, että heistä voisi tulla tuttuja ja läheisiä.

Kesäpuuhia

Leave a comment