Yksinvalta on turmiollista!
Minä tiedän, että olen oikeassa. Minä olen siitä varma. Perustan mielipiteeni kokemaani, kuulemaani ja lukemaani. Toteutan ideani ja ajatukseni. Ihmettelen, kun seuraukset ovat erilaiset ja oudommat kuin ajattelin. Vastustus nousee. Toiset ovatkin eri mieltä. Ihmettelen syvästi, miten he eivät ymmärrä minua ja ajatuksiani. Miksi he ovat eri mieltä?
Olen unohtanut kysyä ja kuunnella toisia, oikeita asianosaisia. Olen unohtanut keskustella ajatuksistani avoimesti ja asettaa ne muiden arvioitaviksi. En ole perustellut kantojani laaja-alaisesti enkä ole halunnut kuunnella toisenlaisia mielipiteitä ja argumentteja.
Olen olettanut, että minä tiedän parhaiten, mitä muut tarvitsevat ja mikä on heille parhaaksi. Ja todennut, että he vielä huomaavat, miten oikeassa olin. He huomaavat, että kannoin vastuuta heistä ja jopa pelastin vääriltä valinnoilta. Vai haluanko sittenkin vain sanella muiden elämää omista salatuista tai tunnistamattomista motiiveistani käsin. Tiedänkö oikeasti, mikä on toisille parasta ja mistä aion heidät pelastaa?
Entä jos minä olenkin tipahtanut omiin vääristyneisiin maailmoihini. En ole itse sitä huomannut, saati pysähtynyt pohtimaan. Eikä kukaan ole siitä minulle kertonut uskottavasti tai ei ole uskaltanut kertoa. Olen löytänyt ajatuksilleni ja toimilleni aina vahvat perusteet ja joitakin samanmielisiä.
Entä jos en ole ymmärtänyt enkä halunnut nähdä, että ihmiset lähelläni ja kauempana pystyvät ajattelemaan ja toimimaan itsenäisesti ja viisasti -että heillä on rakkautta ja empatiaa minua enemmän. Ehkä en edes tiedä, mitä empatia on.
Entä jos olisikin hyvä katsella asioita eri näkökulmista? Kuunnella toisten ajatuksia, kokemuksia ja tunteita. Keskustella kunnioittavasti ja pelkäämättä yhdessä, pienintäkin arvostaen. Voisinko silloin muuttaa ajatuksiani ja tekojani? Ehkä jatkan olemassaoloani, vaikka olisin väärässä ja tehtäisiin toisin kuin minä olin ajatellut.
Pysynkö pinnalla vain olemalla vallankäyttäjän ja päättäjän roolissa? Yritänkö pelastaa itseni olemalla aina oikeassa ja painamalla muita alas, ettei haavoittuvuutteni ja avuttomuuteni näkyisi? Ehkä roolien vaihto ja erilaisissa positioissa oleminen on inhimillisen elämän ja kehittymisen kannalta välttämätöntä, ettei moninainen totuus ja empatia unohdu. Yksinvalta on petollista kaikkialla.
12.3.22 Karviossa
Ihana aurinkoinen pilkkisää!
