Mielessäni on pyörinyt nyt joulun aikana myötätunnon käsite. Myötätuntoiset ajatukset ja teot tuovat elämään merkitystä ja vievät itsen ulkopuolelle, toisten hyvään. Myötätuntoisuus lisää ymmärrystä toisten iloista ja suruista, auttaa myötäelämään niissä. Voisi ajatella, ettei myötätuntoinen ihminen aiheuta tahallaan pahaa toiselle.
Miten myötätuntoa opitaan? Tuntuu, että tässä ajassa sitä on liian vähän. Tärkein oppi ja esimerkki tulee varmastikin omilta vanhemmilta ja lähi-ihmisiltä. Miten he kohtelivat sinua ja muita, miten he puhuivat sinusta ja muista ja millaisia myötätuntoisia tekoja he tekivät. Opitko jo kotona lohduttamaan sisarustasi kivussa tai pettymyksessä? Tai kutsumaan yksinäisen tai jotenkin erilaisen luokkakaverin synttäreillesi.
Olen pohtinut entistä useammin sitä, olenko oikeasti kiinnostunut siitä, mitä toiselle kuuluu? Kysynkö edes sitä vai kerronko vain omia tekemisiäni? Olenko valmis kuuntelemaan? Surujen ja ilojen aito jakaminen on kuitenkin sitä, mikä luo läheisyyttä ja myötätuntoa.
Toisten huomioon ottaminen myötätuntoisesti ei tarkoita täydellistä oman itsen unohtamista tai suuria tekoja. Myötätuntoa ja ihmisyyden ymmärrystä syntyy läsnäolosta, keskusteluista, lukemisesta, taiteesta ja erilaisten ja eri-ikäisten kohtaamisista. Omat vaikeat kokemukset ja niistä selviytyminen voivat vahvistaa myötätuntoa ja sen osoittamista vaikka pieninä arjen tekoina.
Myötätuntoisilla ihmisillä ei ole tarvetta kiusata ketään tai aloittaa sotia. He tuntevat toisten iloja ja vaikeuksia sydämessään.
Rauhallista ja myötätuntoista Uutta Vuotta 2024 kaikille!
Karviossa 29.12.23
Ystävällisin terveisin, Tarja Saharinen
