Asioihin puuttumisen vaikeus

Miksi on niin vaikea ottaa asioita puheeksi tai puuttua tilanteisiin tarpeeksi aikaisin? Mikä estää meitä?  Työtoverimme, läheisemme tai asiakkaamme kärsii esimerkiksi alkoholin liikakäytöstä ja tiedämme, että asiaan pitäisi puuttua, mutta… Tiedämme, että lasta ja nuorta pitäisi suojella, mutta liian monet kiusaamis- ja väkivallanteot ehtivät toteutua ennen kuin tilanteisiin todella puututaan. 

Puhumattomuuden ja puuttumattomuuden syitä on monia. Yksi syy on yhteisöllisen ajattelun väheneminen ja yksilöllisyyden korostaminen. Yhteisöllisyyden ydintä on vastuullisuus yhteisestä hyvästä ja yhteisiin tavoitteisiin sitoutumisesta; ajatuksillamme, sanoillamme ja teoillamme on merkitystä. Egoistinen ajattelu on syrjäyttänyt altruismia eli toisen hyvän huomioimista joskus jopa oman edun edelle. Yksilön ja hänen oikeuksiensa korostaminen voi johtaa yksilön ja yhteisön velvollisuuksien vähättelyyn. 

Perheitä tukevat luonnolliset ja läsnä olevat verkostot ovat pienentyneet ja tilalle ovat tulleet kaukaisemmat ammattilaisten ja viranomaisten verkostot. Talonmies Pikkaraisia tai lähikaupan tätejä ei enää ole; ja mummot, ukit ja kummit asuvat jossakin kaukana. Kynnys puuttua ennakoivasti lasten ja nuorten vaarallisiinkin touhuihin on kasvanut, koska emme enää tunne toisiamme ja toistemme ajatustapoja. Huolemme kanavoituvat entistä useammin viranomaisille.

SOME ja digimaailma on vähentänyt keskustelevaa läsnäoloa lasten ja vanhempien välillä ja ohjannut mielikuvia siitä, millaisia meidän pitäisi olla. Yhteisölliselle ja altruistiselle ajattelulle ei ole hyväksi, jos markkinavoimat määrittelevät, mitä meidän pitää haluta, mihin uskoa ja mitä tehdä. Varsinkin nuoret ihmiset tarvitsevat aikuisten tukea oman, persoonallisen identiteettinsä muodostumiselle ja yhteisen hyvän arvostamiselle.

Silmien sulkeminen vaikeilta asioilta on yksi keino selvitä oman elämän ja ympäristön haasteista ja pitää kärsimystä kauempana. Kun ulkoistan pahan ja pahan olon, sitä ei ole eikä siihen tarvitse puuttua.

Itsestä ja toisesta välittäminen on kuitenkin myös sitä, että antaa itselle ja muille mahdollisuuden kohdata vaikeat asiat ja kaikki tunteet rehellisesti ja realistisesti. Ongelmallisten asioiden tuleminen päivänvaloon on mahdollisuus muutokseen. Möröt muuttuvat pienemmiksi, kun niistä puhutaan, kun niistä kysytään ja kun joku oikeasti kuuntelee. Joskus välittäminen on rohkeutta toimia välittömästi.

Parasta on se, kun joku kiittää Sinua aikojen päästä siitä, kun otit asian silloin puheeksi ja välitit. Vaikka aluksi tuntui siltä, että miksi tuokin nyt minun elämääni puuttui.

Lopuksi Tarja-mummon ja Neten (4-v) yhdessä tekemä kesäruno ystävyydestä kuumana heinäkuun päivänä  2021:

Jos sä olisit mun ja mä olisin sun:

olisimme toistemme parhaat ystävät.

Sä annoit mulle lumpeenkukan,

ja mä annoin sulle raitasukan.

—-

Me kohta mennään ajelemaan

ja yhdessä Ronttopuiston möröt

kohdataan.

Sitten jo uimaan lähdetään

ja illalla taivaalta tähtiä tähdätään.

—-

Ystävä antaa tuulen tukassa tuivertaa

ja juoksee luokse leikkimään.

Ei silloin tarvitse yksin olla.

—-

Jos sä olisit mun, ja mä olisin sun:

olisimme toistemme parhaat ystävät.

Sä leivoit mulle hiekkakakun,

ja mä oioin sun tukkatakun.

—-

Jos sä olisit mun ja mä olisin sun:

olisimme toistemme parhaat ystävät.

Leave a comment