Jouluna 2020
Tänä jouluna on erilaista. Ei ole mahdollista paeta kauas tai piiloutua ihmismassaan. Tänä jouluna on elettävä koronan uhan alla ja suojeltava itseään ja muita -välitettävä.
Korona ei kuitenkaan poista pelkoa ja huolta, joka tulee omasta perheestä. Koronauhka ei takaa sitä, että isä tai äiti tai molemmat ovat juomatta tai lyömättä toisiaan tai lapsia. Se ei välttämättä poista sisarusväkivaltaa. Koronauhka ja rajoitukset pikemminkin lisäävät kärjistyneitä tilanteita ja hankalaa oloa.
Liian monessa perheessä eletään joulunseutuun vaarallista aikaa. Jännitetään sitä, miten selvitään, ettei tapahdu mitään pahaa. Pystynkö itse tai puolisoni olemaan juomatta tai lyömättä? Kuka näkisi perheen ahdingon, kuka näkisi lasten hädän, kuka tulisi väliin -puuttuisi. On pelättävä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Miettiä tuleeko kukaan apuun ajoissa? Yhden ”väärän” sanan sanomisen seurauksena voi tunnelma räjähtää käsiin. Joku hermostuu niin, että sanat sinkoilevat, esineet lentelevät, uhkaillaan ja käsi voi kohota lyömään. Pahempaakin voi sattua.
Toisenlaista laiminlyöntiä on olla näkemättä ja kuulematta toista -arvostamatta. Kaikki on oikein ja korrektia, mutta tunnelma on kylmä. Ilo ja rento puheensorina ovat poissa. Aito läsnäolo ja toisen hyväksyminen omana itsenään puuttuu. Ei ehkä tunneta toisiaan, vaikka ollaan samassa perheessä.
Lapsi miettii, millainen minun pitäisi olla, että kaikki olisivat tyytyväisiä ja että ei tapahtuisi mitään pahaa? Miten voisin ilahduttaa toisia? Mitä minun pitää tehdä ja sanoa, tai millainen olla? Mitä en saa sanoa tai tehdä? Mitkä tunteet ovat sallittuja? Onko parempi vain olla hiljaa ja näkymätön? Tai yrittää keinolla millä tahansa kääntää huomio itseen. Ja kuitenkin me kaikki haluamme olla hyväksyttyjä omana itsenämme vahvuuksinemme ja heikkouksinemme.
Häpeä ja keinottomuus pitävät tilannetta yllä. Lopulta psyykkinen hätä tai väkivalta kasvavat siihen pisteeseen, että viranomainen tai joku perheen ulkopuolinen taho puuttuvat tilanteeseen. Se voi olla pelastus. Pelastus voi olla myös se, että joku perheestä pystyy hakemaan apua ja saa sitä. Laiminlyöntien kierre alkaa purkautua.
Isä ja äiti -katso minuun! Isä tai äiti tai molemmat voivat tarvita apua pystyäkseen näkemään omat pienokaisensa. Isän tai äidin on ensin katsottava itseensä ja välitettävä itsestään. Itsestä välittäminen lisää iloa ja antaa voimia välittää ja huolehtia muista.
Joulun sanoma ja suurin lahja on välittää itsestä ja toisistamme! Joulun tärkein henkilö suuressa tarinassa on pieni lapsi -pienokainen. Joulun tarina on merkityksellinen, koska siirrämme sen muistijälkenä tuleville sukupolville.
Hyvää Joulua Kaikille!
Blogiterveisin, Tarja Saharinen
