Elämän perusrytmi pitää hengissä. Ihminen on luontokappale, jolle kuuluvat samat lainalaisuudet kuin muillekin elollisille olennoille. Ihmisen elämä sykkii vuorokauden ja vuodenkierron rytmissä; tai ainakin yrittää. Vuosituhannet- ja vuosisadat ovat muovanneet perusrytmiä ihmisen kehoon, mieleen ja vuorovaikutukseen.
Elämäntyytyväisyys on paljon tutkittu aihe. Mutta vieläkään ei ole saatu täysin selvyyttä kaikista tekijöistä, mitkä tyytyväisyyden muodostavat. Elämäänsä tyytyväiset ihmiset muodostavat omanlaisensa joukon, joita voi jopa kadehtia. Elämäntyytyväisyys liittyy läheisesti elämänlaatuun ja terveyteen. Elämäntyytyväisyys, elämänlaatu ja terveys ovat tavoiteltuja tiloja, ja niihin ollaan valmiita satsaamaan tutkimusta ja rahaa. Elämäntyytyväisyys ja hyvä elämänlaatu ovat henkilökohtaisia kokemuksia, joihin vaikuttavat monet tekijät. Niiden ympärillä on paljon markkinointia, mainontaa ja mielikuvien luomista. Sosiaalinen media on alkanut määritellä elämäntyytyväisyyttä, elämänlaatua ja terveyttä.
Mutta miten olla elämäänsä tyytyväinen, kokea hyvää elämänlaatua ja pysyä terveenä? Koronakriisi ja muut kriisit tuovat elämän perusrytmin lähemmäksi meitä. Arjen tavalliset asiat ja perustarpeet tuntuvat taas tärkeälle: uni, ravinto, läheiset ihmiset sekä sopiva määrä työtä, tekemistä ja lepoa. Luonnon rytmin huomioiminen antaa voimavaroja ja elämän iloa. Eri vuodenaikoina voi tehdä eri asioita ja saada samalla terveyttä ja muuta hyötyä. Luontoon, käsillä tekemiseen ja arkiliikuntaan liittyvät harrastukset ovat palautuneet. Tyytyväisyys elämään ei vaadi isoja taloudellisia uhrauksia. Mutta on varmasti helpompi olla elämäänsä tyytyväinen ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta. Elämää, terveyttä ja ihmiskontakteja uhkaavan koronapandemian poistumista toivomme kaikki.
Arjen perusrytmin pyöriessä tasapainossa mielen kanssa meillä ei ole mitään hätää. Mutta tämän yhtälön saavuttaminen voi olla yllättävän vaikeaa. Joskus on hyvä pysähtyä rehellisesti miettimään, mikä on hyvinvoinnilleni oikeasti tärkeää. Joskus tarvitsemme asian miettimiseen ja asiantilan korjaamiseksi tukea läheisiltä tai ammatti-ihmisiltä. Elämän ja arjen perusrytmin löytyminen palauttaa meidät lähemmäksi normaalia tilaa ja elämäntyytyväisyyttä.
Kaikille vastaantuleville on sanottava koulumatkalla päivää ja ei saa lähteä kenenkään tuntemattoman kyytiin tai mukaan, opetti äitini 1960-luvulla minulle. Appiukkoni opintokirjassa (painettu v.1931) Ruskealan Vannisenmäen alakoulussa oli kouluarvosanojen lisäksi eĺämänohjeita koululapsille ja tietoa heidän vanhemmilleen mm. kulkutaudeista. Kirjassa oli myös perustiedot koululaisen terveydestä ja perhesuhteista. Opintokirja halusi olla yhdysside koulun ja kotien välillä.
Isompien lasten pitää koulumatkalla huolehtia pienemmistä ja näyttää esimerkkiä. “Jos hänen pieni ja ymmärtämättömämpi toverinsa yrittää mennä heikolle jäälle, ärsyttää koiria, heitellä pikkulintuja taikka puhelinlankoja kivillä, niin varoittaa hän tätä siitä, samoin kuin muustakin ilkityöstä.” Koulutyö kannattaa, koska se tuottaa itselle hyötyä ja vanhemmille ja opettajille iloa. Hyvä ja arvonsa tunteva koululapsi kulkee sovussa toveriensa kanssa. Hän kulkee matkansa turvallisesti tiedostaen vaaran paikat esim. liikenne (autot, hevoset ja raitiovaunut) ja heikot jäät, ja välttäen niitä. Kouluun kehotetaan menemään oikealla ajalla: ei liian aikaisin eikä myöhään. Pahan puhuminen kotona tovereista ja opettajista ei ole kannatettavaa.
Kulkutautiohjeistus käsitti seuraavat taudit: tuli-, tuhka-, iso- ja vesirokko, kurkkumätä, kuristustauti, hinkuyskä, aivokalvontulehdus, lapsihalvaus, lavantauti ja punatauti. Isorokkoa vastaan oli rokotus. Tietoa oli esimerkiksi itämisajoista, leviämismuodoista, aiheuttajasta, eristämisestä, sairaan koulusta pidättämisestä ja tautien ehkäisemisestä. Tautien ehkäisyssä korostettiin tautikohtaisesti eri asioita. Tärkeitä olivat sairaan eristäminen, huoneen, vaatteiden ja nenäliinojen puhdistus ja tarvittaessa desinfiointi, kylpy, eritteiden käsittely, veden ja maidon kiehuttaminen ja käsien peseminen. Ohjeet ja niiden noudattaminen olivat elintärkeitä.
Ehkä meidän pitäisi nykyaikanakin opettaa ja opetella kohteliasta peruskäyttäytymistä ja yhteisöllistä vastuuta toisistamme ja ympäristöstämme. Mietittävä millaista esimerkkiä näytämme. Meidän kaikkien tehtävä on edistää parhaamme mukaan omaa ja toistemme hyvinvointia, terveyttä ja hengissä pysymistä. Yksikin tekomme voi pelastaa jonkun elämän, ja joskus se voi olla sekunneista kiinni.
Paha olo ja teot kasvavat välinpitämättömyyden, puuttuvan läsnäolon ja sinisilmäisyyden maassa.
Vuoden ensimmäinen blogi 5.1.2021, terveisin Tarja Saharinen
Tänä jouluna on erilaista. Ei ole mahdollista paeta kauas tai piiloutua ihmismassaan. Tänä jouluna on elettävä koronan uhan alla ja suojeltava itseään ja muita -välitettävä.
Korona ei kuitenkaan poista pelkoa ja huolta, joka tulee omasta perheestä. Koronauhka ei takaa sitä, että isä tai äiti tai molemmat ovat juomatta tai lyömättä toisiaan tai lapsia. Se ei välttämättä poista sisarusväkivaltaa. Koronauhka ja rajoitukset pikemminkin lisäävät kärjistyneitä tilanteita ja hankalaa oloa.
Liian monessa perheessä eletään joulunseutuun vaarallista aikaa. Jännitetään sitä, miten selvitään, ettei tapahdu mitään pahaa. Pystynkö itse tai puolisoni olemaan juomatta tai lyömättä? Kuka näkisi perheen ahdingon, kuka näkisi lasten hädän, kuka tulisi väliin -puuttuisi. On pelättävä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Miettiä tuleeko kukaan apuun ajoissa? Yhden ”väärän” sanan sanomisen seurauksena voi tunnelma räjähtää käsiin. Joku hermostuu niin, että sanat sinkoilevat, esineet lentelevät, uhkaillaan ja käsi voi kohota lyömään. Pahempaakin voi sattua.
Toisenlaista laiminlyöntiä on olla näkemättä ja kuulematta toista -arvostamatta. Kaikki on oikein ja korrektia, mutta tunnelma on kylmä. Ilo ja rento puheensorina ovat poissa. Aito läsnäolo ja toisen hyväksyminen omana itsenään puuttuu. Ei ehkä tunneta toisiaan, vaikka ollaan samassa perheessä.
Lapsi miettii, millainen minun pitäisi olla, että kaikki olisivat tyytyväisiä ja että ei tapahtuisi mitään pahaa? Miten voisin ilahduttaa toisia? Mitä minun pitää tehdä ja sanoa, tai millainen olla? Mitä en saa sanoa tai tehdä? Mitkä tunteet ovat sallittuja? Onko parempi vain olla hiljaa ja näkymätön? Tai yrittää keinolla millä tahansa kääntää huomio itseen. Ja kuitenkin me kaikki haluamme olla hyväksyttyjä omana itsenämme vahvuuksinemme ja heikkouksinemme.
Häpeä ja keinottomuus pitävät tilannetta yllä. Lopulta psyykkinen hätä tai väkivalta kasvavat siihen pisteeseen, että viranomainen tai joku perheen ulkopuolinen taho puuttuvat tilanteeseen. Se voi olla pelastus. Pelastus voi olla myös se, että joku perheestä pystyy hakemaan apua ja saa sitä. Laiminlyöntien kierre alkaa purkautua.
Isä ja äiti -katso minuun! Isä tai äiti tai molemmat voivat tarvita apua pystyäkseen näkemään omat pienokaisensa. Isän tai äidin on ensin katsottava itseensä ja välitettävä itsestään. Itsestä välittäminen lisää iloa ja antaa voimia välittää ja huolehtia muista.
Joulun sanoma ja suurin lahja on välittää itsestä ja toisistamme! Joulun tärkein henkilö suuressa tarinassa on pieni lapsi -pienokainen. Joulun tarina on merkityksellinen, koska siirrämme sen muistijälkenä tuleville sukupolville.
Saamelaisten viestiä lainatakseni: ”Kuule meitä, sinä kutsumaton vieras”
19.11.2020 Heinävesi, Karvio
On tuskallista seurata kaivosyhtiöiden toimintaa tällä hetkellä Suomessa. Puhdas luonto ja vedet ovat kohdanneet vastustajan, joka on tuntematon jättiläinen. Kaivosyhtiöt myyvät kaukaisille sijoittajille mielikuvia tuotoista ja Suomen maaperää pala palalta pahasti vanhentuneen ja sinisilmäisen kaivoslain tukiessa prosessia.
Korona-aikana kaupunkien ja taajamien ihmiset ovat lähteneet kansallispuistoihin ihastelemaan näkymiä ja haistelemaan raikasta ilmanalaa. Ihmiset ovat lähteneet vaeltamaan, marjastamaan, sienestämään ja kalastamaan. Vesien, puhtaan ilman, soiden, metsien ja norpan suojelu on todettu tärkeäksi ja kannatettavaksi asiaksi. Paikalliset asukkaat ovat kehittäneet luontoa hyödyntäviä elinkeinoja, kuten luomuviljely, luontomatkailu, kalastus- ja luontoretket sekä erilaiset kurssit. Yhä useampi on halukas palaamaan kotiseudulle lähelle luontoa, jäämään sinne asumaan tai tekemään etätöitä. Vapaa-ajan asuntojen kysyntä ja halu olla järvellä, metsässä, maapalstalla ja luonnossa liikkumassa on kasvanut. Suomen herkkiä ja arvokkaita luontoalueita on suojeltu Natura 2000 -ohjelmalla ja muillakin keinoin. Metsät ja suot on todettu hiilinieluiksi, jotka estävät ilman saastumista. Puhdas kotimainen ruoka on yhä arvostetumpaa. Kotimainen vilja, yrtit ja peruna ovat nousemassa takaisin arvoonsa.
Samalla vakituiset ja vapaa-ajan asukkaat ja maanomistajat pelkäävät kaivosyhtiöiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Maaperää tutkitaan ja kaivosvarausten määrä kasvaa tasaista tahtia ympäri Suomea. Siinä ei paina Lapin hillasuot, tunturit, poronhoito, saamelaisten ikiaikaiset alueet eikä Saimaan norppa, pitkät rannat ja puhtaat vedet tai Heinäveden Aitolammen suolammet, kallioiset marja- ja riistamaastot, luomuruoka, kirkkaat kalavedet, perinneympäristössä asuvat ihmiset tai Lintulan ja Valamon luostarit.
Asukkaat, elinkeinonharjoittajat ja maanomistajat ovat voimattomia ja ihmeissään suuren kasvottoman uhan edessä. Varausalueella ja lähellä asuvilla ihmisillä on suuri huoli kodeistaan, ympäristöstään ja elinkeinoistaan. Vaikea on asua, viljellä, tuottaa puhdasta ruokaa, hoitaa metsää ja eläimiä, marjastaa, kalastaa ja liikkua luonnossa, jos paikalle kaivetaan avolouhos. Vaikea on tarjota puhtaaseen luontoon liittyvää matkailua ja elämyksiä, jos ympäristö on saastunut ja säretty. Esimerkkinä suositusta matkailukohteesta Heinävedellä on Lintulan luostari, joka sijaitsee Aitolammen läheisyydessä eikä Valamon luostarikaan ole kaukana. Myös vapaa-ajan asukkaat pelkäävät luonnon rauhan katoamista ja saasteiden leviämistä ilmaan, maahan ja vesiin. Välillä asia unohtuu arjen askareissa palaten herkästi mieleen ja puheisiin.
Kaivoksen uhka syö voimia ja uskoa tulevaan. Hämmennystä lisää se, että etsintä- ja kaivosyhtiöiden tiedotus on erilaista asukkaille, maanomistajille, päättäjille, medialle ja sijoittajille koti- ja ulkomailla. Lupauksia annetaan, tuleva kaivostoiminta esitetään kullanhohtoisesti ja riskit minimoidaan. Käsitteet ja lain antamat oikeudet kansalaisille ja kaivoksille ovat vaikeasti ymmärrettäviä. Puheissa vilisevät malminetsintälupa, kaivosvaraus ja -valtaus, korvauskäytännöt, luonnon ja ihmisten oikeudet ja kaiken tämän jälkihoito. Valtaus -termi ei ole enää virallinen (Kaivoslain muutos v. 2011).
Esimerkiksi Aitolammella hankalaa on se, että suomaan ja lammen alta löydetty grafiittiesiintymä on köyhä, kiven rikkipitoisuus on suuri ja sulfidisen sivukiven määrä tulisi olemaan valtava. Kaivoksen vaikutusten ja varsinkin pitkäaikaisten vaikutusten luotettava arviointi suojeltuihin vesistöihin, metsään, maaperään, eläimistöön ja elinkeinoihin on haastavaa. Grafiittikaivoksen rikkipäästöt aiheuttaisivat jopa vuosituhansiksi kuormituksen ja pilaantumisen viereisessä Kermajärvessä ja siitä edelleen Heinäveden reittiä pitkin Saimaaseen (Sulkava ja kumppanit 2018). Päästöjen vaikutus kaloihin, järviloheen ja Saimaan norppaan ei varmasti ole suotuisa.
Ihmiset puntaroivat monia muita kysymyksiä. Miksi kaivos keskelle kylää ja vesistöjä? Minne asti pöly ja kivituhka leviävät? Minne kaivoksen epäpuhdas louhintajäte sijoitetaan? Miten kestää melua ja liikennettä? Kuinka moni oikeasti työllistyy pidemmäksi aikaa? Miten etsintöjen ja kaivosten jäljet hoidetaan? Kaikkea ei varmasti korjata eikä pystytä korjaamaan ennalleen. Miten kestää ja mitata pitkäkestoista stressiä ja elämänlaadun heikkenemistä? On muistettava, että puhtaan luonnon positiivinen vaikutus ihmisen mieleen, elämänlaatuun ja kehoon on tutkimuksin todennettu. Jollekin luonto on ainoa henkireikä.
Kaivosliikkeet ovat kiitettävästi lisänneet tietoa asioista ja tuoneet näitä huolia esille, esimerkkeinä Pro Heinävesi, Pro eteläSaimaa ja Ei kaivoksia Suomen Käsivarteen. Suuri yhteinen asia oli kaivoslain saattaminen kansalaisaloitteella eduskunnan käsittelyyn toissa kesänä. Nyt on vuosi aikaa valmistella kaivoslaki ajantasaiseen kuntoon ja kuunnella luonnon ja asukkaiden ääntä ja oikeuksia. Ilmastonmuutosta estämään tarvitaan metsiä, soita, vesistöjä ja kulutusta välttävää ihmistä. Akkuteknologia kehittyy nopeasti, ja suunniteltu kaivos voi olla syntyessään vanha.
Toivottavasti poliittisilla päättäjillä on katse tulevaisuudessa ja siinä, että arvokkain omaisuutemme tuleville sukupolville on puhdas, alkuperäinen luonto. Korkean riskin kaivostoimintaa on vaikea ymmärtää -kuka siitä hyötyy?
PS. Pöydälläni on Fennoscandian Resources Oy:n postissa lähettämä Tiedote 10 / 2020, jossa se ilmoittaa hakevansa kolmen vuoden jatkolupaa malminetsintäalueelle Pitkäjärvi. Aitolampi on tällä alueella.
Minulla on ikävä ukkia, sanoi videopuhelussa toisella puolen Suomea asuva pojantytär 3-vuotta. Ikävä on haikea tunne, joka kertoo kaipauksesta, että läheinen olisi lähempänä tai läsnä tai olemassa.
Isyys tai ukkius on asia, jonka äärellä miehet herkistyvät. Lapsen rakkaus on syvää, välitöntä, aitoa ja läsnäolevaa. Se koskettaa ja saa jähmettyneetkin tunteet liikkeelle. Eräs tuttavani kertoi, että vakavan masennuksen aikana ainutta ilon tunnetta hänelle toivat lastenlapset. He toivat ukille uskoa tulevaisuuteen ja merkityksellisyyden tunteen.
Suomalaiset miehet, varsinkin vähän vanhemmat, kärsivät muiden maiden miehiä enemmän aleksityymisistä piirteistä. Aleksitymia tarkoittaa vaikeutta tai kyvyttömyyttä tunnistaa tai kuvata omia tunteitaan tai erottaa niitä ruumiillisista tuntemuksista. Tunteille on vaikea löytää sanoja, ja niitä voidaan peilata tapahtumien yksityiskohtaisena kuvauksena tai ruumiillisina tuntemuksina. Aleksitymia voi olla ominaisuus tai yhteydessä esimerkiksi masennukseen tai pitkittyneeseen psyykkiseen traumaan kuten perheväkivaltaan. Sota on altistanut miehiä aleksitymiaan jopa kolmanteen polveen saakka. Tähänkin aikaan liittyvä vuorovaikutustyhjiö altistaa aleksitymialle. Miehillä tunteiden ilmaisemattomuuteen saattaa liittyä myös opittua roolimallia ja häpeää, pelkoa ja arvottomuutta. Miehen itku on heikkouden merkki ja siksi hävettävää; jos ilmaisen tunteeni, niin joku suuttuu; minulla ei ole oikeutta tuntea tunteita tai ilmaista niitä; en saa tuntea kiukkua, vihaa tai kateutta.
Turvalliseen isään liitetään aikuisuus, läsnäolo, rakkaus ja luotettavuus. Jos isä ei pysty antamaan lapselleen näitä asioita tarpeeksi tai ei ole isää, niin varaisänä tai isän tukena voi olla ukki, eno, setä, naapuri tai joku muu turvallinen ihminen sukupuolesta riippumatta. Palanen isän roolista voi olla heille suuri ilon aihe. Tärkeintä on, että lapsi ei joudu olemaan vuorovaikutustyhjiössä. Ilman riittävää vuorovaikutusta ei voi peilata tunteita ja saada palautetta. Hymyyn on hyvä vastata, itku on hyvä pyyhkiä ja samalla lohduttaa, yhdessä on hyvä nauraa, hyvä on kysyä ja kuunnella myös pettymykset ja kiukut ja hyvä on ottaa syliin ja halata. Jos kukaan ei ole ottamassa tunteita vastaan, ne voivat pahimmillaan kääntyä laiminlyönniksi tai väkivallaksi itseä tai muita kohtaan.
Oma isäni kuoli ollessani 12-vuotias, ja veli oli 9-vuotias. Isän kuolema oli suuri trauma ja siitä jäi isän ikävä. Ikävääni liittyi vihaa kuolemaa kohtaan. Isänpäivää kuitenkin vietettiin. Teimme veljeni kanssa isänpäiväkortit molemmille Kalle-ukeille, jotka kuuluivat elämäämme aikuisuuteen asti. Teimme ukeille myös kakut ja ostimme lahjat. Tärkein arjen isähahmo oli tädin mies Rauno, joka osallistui elämäämme arjessa ja juhlassa läpi vuosikymmenien. Hän ansaitsee varaisän roolista suuren kiitoksen. Isää korvasivat myös äiti, tädit ja naapurit. Tiivis yhteisö ympärillä oli pelastus! Siihen aikaan varhain kuolleista tai muuten poissaolevista isistä puhuttiin vähän lasten kanssa. Ikävän tunteita ei purettu tai näytetty avoimesti. Isät jäivät elämään mieliimme traumaattisina hahmoina, ja heihin liittyvät muistot ja tunteet pompahtavat vahvasti esille eläkeiän kynnyksellä.
Nyt isänpäivän vieraiksemme on tulossa keskimmäisen pojan perhe, johon kuuluu pojanpoika 2-vuotta! Miesten suunta on muuttunut tunteita kohti, ja se on hyvä asia.
Tunteet ja niiden ilmaiseminen tekee elämästä elävän ja koskettavan. Tunteiden eteen kannattaa tehdä töitä. Vihan, pelon tai kateuden tunteen käsitteleminen voi avata uusia mahdollisuuksia ja vapauttaa voimia. Mahdollisuus jakaa kaikenlaiset lapsuuden muistot realisoi tätä hetkeä ja auttaa antamaan anteeksi tai muistamaan hyvät hetket. Paras isänpäivän lahja on spontaani rakkauden osoitus.
“Minulla on ikävä sinua ukki! Niin minullakin sinua!”
Kelloa on siirretty tänään tunti kesään päin. Sää on aamusta kirkkaan kuulas ja on pikkupakkasta. Usva alkaa päivän edetessä levitä järveltä hälveten auringonpaisteeseen iltapäivällä. Hirvestäjät tulevat saaresta rantaan.
Pyhäpäivän aamussa sinällään ei ole tietoa huolista. Aamun uutiset kuitenkin palauttavat asiat mieleen: tietovuotoa, USAn vaalipropagandaa, huonoja talousuutisia ja koronaa. Koronapandemia jyllää ja tartuntoja on paljon. Pelkoa ja huolta on monenlaista omaan ja läheisten terveyteen ja talouteen liittyen.
Mikä auttaa jaksamaan ja pysymään tolpillaan ?
Yksin jääminen pelkojen ja huolien kanssa syö voimia. Huolista, omista ajatuksista ja selviytymiskeinoista on hyvä puhua jonkun kanssa. Puhuminen ja ajatusten vaihtaminen realisoi mietteitä ja auttaa löytämään itselle sopivia vaihtoehtoja selvitä ja saada voimia. Jos ei ole läheistä ihmistä, kenen kanssa puhua, niin esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuran (Mieli Suomen Mielenterveys ry) puhelin on yksi hyvä vaihtoehto. Mielenterveystalo.fi nettisivuilla on paljon tietoa ja CHAT-palvelu. Mielenterveyden keskusliiton ja Mielenterveysomaisten keskusliiton sivuilla kannattaa käydä. Päihdelinkki.fi tarjoaa paljon apua.
Erilaiset tunteet ja traumat saattavat aktivoitua tällaisina aikoina. Mielenterveyden ongelmat, psyykkinen hätä, itsetuhoiset ajatukset ja päihteiden käyttö ovat lisääntyneet korona-aikana. Tilanteet voivat kärjistyä kotonakin. Avun pyytämistä ei tarvitse hävetä eikä pelätä. Erityisesti lasten takia on erittäin tärkeä saada elämä hallintaan ajoissa. Apua saa terveysasemalta, päivystyksestä ja mielenterveys- ja päihdepalveluista. Hätätilassa 112:sta. Avun hakemisessa voi olla tukena joku läheinen ihminen.
Ajantasainen ja oikea tieto on tärkeää kriisiaikoina. Kannattaa seurata virallisia tiedotuskanavia esim. YLE-uutiset, valtakunnalliset sanomalehdet ja THL-sivut. Uutisia ei ole välttämätöntä seurata ihan joka hetki. Huolista saa pitää vapaata.
Arkirutiineista ja normaalista elämästä (niin paljon kuin mahdollista) kiinnipitäminen auttaa monessa asiassa. Omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Oma perhe, ystävät, kaverit, naapurit ja työyhteisö ovat parhaimmillaan kullanarvoinen voimaa antava verkosto. Tapaamisissa ja kokoontumisissa voi hyvällä omatunnolla pitää kiinni alueen suosituksista ja ohjeista. On hyvä kuunnella itseään eikä tarvitse lähteä juhliin, jos pelottaa. Turvaväliä ja maskia saa pitää häpeämättä.
Korona-aikana suositellaan sosiaalista etäisyyttä, missä suomalaiset ovat jo valmiiksi hyviä. Entistä suurempi yksinäisyys on suuri vaara. Onneksi ajatuksia voi vaihtaa myös puhelimessa ja sosiaalisessa mediassa. Kannattaa ottaa yhteyttä aktiivisesti läheisiin ja tuttuihin, jos vain jaksaa. Se on tärkeää yhteydenottajalle ja sille, johon otetaan yhteyttä. Yhteydenotto voi olla päivän tai jopa viikon pelastus -joskus jopa hengen.
Palveluita saa verkossa, ja opiskella voi etäkursseilla ja webinaareissa. Mutta etäkohtaamiset eivät kokonaan korvaa inhimillistä vuorovaikutusta tunteineen, eleineen, ilmeineen ja kosketuksineen, esim. kaikki hoitotyö ei onnistu etänä. Laitoksessa tai yksin kotona asuvan ikäihmisen yksinäisyyden ja turvattomuuden lievittämiseen tarvitaan myös läheisen läsnäoloa ja kosketusta. Jääkiekkoa, sählyä ja jalkapalloa yms. ei voi harrastaa yksin eikä netissä. Ryhmän vuorovaikutus, tutustuminen ja ystävyyssuhteiden luominen on netissä vaikeampaa. Toivottavasti nuoret pääsisivät pian kokemaan nuoruuttaan turvallisemmin.
Osalla ihmisistä arki ei ole muuttunut koronan takia kovin paljon. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, jos taloudellinen tilanne ja terveys ovat vakaat; sosiaalinen verkosto on rajattu ja riittävä; harrastukset ovat ulkoiluun liittyviä tai esim. kirjoittamista, lukemista, käsitöitä, SOMEttamista; on mahdollisuus olla etätöissä tai muuten turvallisessa työssä. Osalla ihmisistä arki on muuttunut hankalammaksi ja osalla totaalisesti huonompaan suuntaan. Joskus tauti on voitettu, ja palaamme normaaliin tai uuteen normaaliin. Siinä meille kaikille riittää töitä. Toivottavasti pystyn omalta osaltani olemaan jonkun toisen ihmisen tukena ja rohkaisijana.
Joka tapauksessa tarvitsemme toisia ihmisiä pysyäksemme elossa ja myötätuntoisina!
Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni blogiini “Elämänlaatua mieleen”. Tähän päivään tarvitaankin voimaa erityisen paljon, kun katson ulos ikkunasta harmaalle järvenselälle. Räntä paiskautuu maahan ja syksynlehdet kastuvat. Harmaa sää tarttuu herkästi mieleen, ja ajatusten kääntäminen positiivisiksi vaatii ponnistelua. Onneksi tänään on mahdollisuus kirjoittaa ja ajatella.
Asiantuntemukseni kohdistuu mielenterveyteen ja siihen liittyvään elämänlaatuun. Tulevissa blogeissani on tavoitteena tutkailla elämänlaadun tekijöitä, arjessa pärjäämistä sekä siihen liittyviä voimavaroja ja kuormittavia asioita eri näkökulmista.
Masennuspotilaiden puolisoita koskevassa tutkimuksessani heidän voimavarakseen nousi “uskominen tulevaisuuteen”. Tällä hetkellä mm. koronatilanteeseen liittyen, se on monen ihmisen voimavara ja toivon lähde. Ja räntäsadepäivän jälkeen aurinko taas ilmaantuu!
